Se ei ole mikään salaisuus, että me suomalaiset olemme viinaan menevää kansaa. Kulutamme alkoholia asukasta kohden yli 10 litraa vuosittain, joka on kansainvälisessä vertailussa kova lukema. Kieltolain aikaiset ja sen jälkeiset alkoholipoliittiset ratkaisut vaikuttavat yhä varsinkin suurten ikäpolvien juomiskäyttäytymiseen, lähinnä negatiivisessa valossa.

Koskenkorva, Jaloviina, Suomi Viina ja Leijona Viina ovat juron Pohjolan kansan perinteisiä ryyppyjuomia, joita maatalojen isännät joivat enemmän tai vähemmän salaa talojensa nurkkien takana sukujuhlissa. Väkevät viinat olivat tosin vain juhlatilaisuuksia varten ja erityisen suurta herkkua oli, jos naapurin isäntä oli tuonut itse tekemäänsä viinaa, eli niin sanottua “kotipolttoista”. Kieltolain aikaanhan kehiteltiin Suomessa muutamia vielä tänäkin päivänä tunnettuja viinamerkkejä, tunnetuimpana esimerkkinä lienee Kiteen Kirkas -niminen pontikka.

Kirkkaista keskikaljaan

Kirkkaiden viinojen suosio on ollut tasaisessa laskussa 1980-luvulta lähtien, kun alkoholipolitiikkaa on kiristetty ja myyntiä ja markkinointia rajoitettu. Viinapullon on tosin korvannut keskiolut, jota on helppo napata ostoskoriin ruokaostosten yhteydessä. Mietoja juomia kulutetaan runsaalla kädellä niin arkena kuin viikonloppuna, kotona ja ravintoloissa. Viinien kulutus on vielä suhteellisen pientä Suomessa, mutta maamme muun Euroopan perässä laahaava ravintolakulttuuri tuo jatkuvasti isomman väestön tietouteen viinivalintojen merkitystä ruokaillessa ja hiljalleen myös meillä Suomessa viineihin suhtaudutaan enemmänkin kulinaristisena elementtinä kuin humaltumisen lähteenä.

Vaikka olut onkin jo yleisyytensä ja kulutuksensa johdosta jonkinasteinen epävirallinen Suomen kansallisjuoma, maailmalla Suomi tunnetaan oluen sijasta eräästä toisesta miedosta juomasta, nimittäin lonkerosta. Gin Long Drink on täysin suomalainen innovaatio, joka lanseerattiin Helsingin olympiavuonna 1952. Janoisille kisaturisteille haluttiin tarjota helposti annosteltavaa, valmiiseen muotoon jalostettua janojuomaa ja näin lonkero sai alkunsa. Tänä päivänä lonkeroa saa jo monista maista ympäri maapalloa, muun muassa Thaimaassa ja Yhdysvalloissa.

Pohjat ennen baariin menoa

Meillä Suomessa osataan valmistaa laadukkaita alkoholijuomia aina oluista viskeihin ja gineistä lonkeroon, mutta hyvinvointivaltiolle ominaiseen tapaan alkoholin verotus on raskasta ja juomat kalliita. Jo kauppojen hyllyillä alkoholijuomat ovat suhteellisesti ja absoluuttisesti paljon kalliimpia, mitä suurimmassa osassa Euroopan valtioista, eikä tilanne ravintolahinnoissa ole yhtään sen parempi. Siksi olennainen osa suomalaista baarikulttuuria onkin ollut jo pitkään “pohjien” ottaminen kotona ennen ravintolaan suuntaamista.

Raha ohjaa muutoinkin isolla kädellä suomalaisten juomakäyttäytymistä. Viinit, juomasekoitukset ja jopa jalommat juomat, kuten rommit ja konjakit, valitaan harmillisen usein lähinnä hinnan perusteella, eikä esimerkiksi niiden käyttötarkoitusten tai nautittavien ruokien suhteen. Pussikalja, kalsarikännit ja kyykkyviini ovat tuttuja käsitteitä ja ne kuvaavat hyvin rahan ja alkoholin läheistä suhdetta Suomessa. Kotona tissuttelu ennen baariin suuntaamista tuppaa monesti varsinkin juuri täysi-ikäisten illanvietossa kostautumaan, sillä tiukalla budjetilla juhliminen johtaa usein liialliseen juomiseen jo kotiolosuhteissa.

Baarissa juodaan, ravintolassa syödään

Suomalaiset ovat jo vuosikymmenien ajan erottaneet baarit ja ravintolat toisistaan. Jos sana “restaurant” kattaa englannin kielessä kaiken hienoista ravintoloista perus pikkusuolaista tarjoaviin pystybaareihin, Suomessa ravintolasta puhutaan yleensä vasta silloin, kun kyseinen ravitsemusliike tarjoaa ruokaa myös ennen kello viittä. Muutoin kyseessä on baari, ja baarissa juodaan. Ravintolat ovat paikkoja, joihin tullaan täyttämään vatsa ja joista lähdetään sivistyneesti autolla tai taksilla joko kotiin tai jatkamaan iltaa, baariin tietysti.

Siinä, missä eurooppalainen ruokakulttuuri sisältää olennaisena osana myös ateriaa tukevia viinejä tai jopa tarkoin valikoituja oluita, Suomessa ruokajuomien tilaamisen kynnys on korkea varsinkin lounasaikaan tai tilaisuuksissa, jolloin iltaa ei ole tarkoitus jatkaa kovinkaan myöhään nestemäisissä merkeissä. Suomessa on valloillaan yhä vääristynyt ja vanhentunut oletus, että jos juot yhden oluen tai viinilasin ruokailun yhteydessä, iltaa pitää jatkaa myös samoissa merkeissä ruokailun jälkeenkin. Vasta viime vuosina suhtautuminen ruoan ja oluen sopuisaan yhdistämiseen on lieventynyt maassamme.