Biljardin baaricup

Kun keskivertosuomalainen juo ravintolassa hyvässä seurassa, tapahtuu useimmiten ainakin toinen kahdesta asiasta: joko hän on, tai luulee olevansa, poikkeuksellisen hyvä karaokessa tai sitten hänestä tulee äärimmäisen kilpailuhenkinen. Johan monet aikalaiskuvauksetkin kertovat, että suomalaisten juhliessa joko tanssitaan ja lauletaan tai väännetään kättä tai painitaan. Monesti molempia.

Lukuisat suomalaiset baarit ovatkin iskeneet näihin perusvietteihimme ja siitä syystä monen ravintolan nurkasta löytyy jos jonkinmoista kilpailuvälinettä: tikkataulua, flipperiä, biljardipöytää, korttipöytää, pöytäjalkapalloa¬Ö Kun muutaman tuopin jälkeen paremmuuden mittelemisen tarve ilmaantuu, siihen löytyy useimmiten lääke baarista kuin baarista. Viimeistään Trivial Pursuitin tai jonkun muun kaikille tutun lautapelin muodossa.

Ei pelkästään juottola

Baarien omistajat tahtovat pohjimmiltaan vain yhtä asiaa: sitä, että asiakkaat viihtyvät. Kun asiakas viihtyy ravintolassa, hän kuluttaa siellä myös enemmän rahaa. Siksi biljardipöydät ja darts-taulut ovat kullanarvoisia sijoituksia, vaikka kertahankintana niiden hinnat voivat kirpaista hetkellisesti. Monille kasipallomatsi juomisen ohella on mitä mukavinta viihdettä ja toiset haluavat ratkaista tikkakisalla seuraavan kierroksen tarjoajan, mutta ravintoloiden oheispalveluilla on myös monilla paikkakunnilla suurempikin merkitys kuin tarjota illanviettäjille lisäviihdettä iltoihinsa.

Etenkin pienissä kaupungeissa tai lähiökeskittymissä baari voi tarjota monille helpoimman tai jopa ainoan mahdollisuuden tutustua biljardiin, snookeriin, erilaisiin korttipeleihin tai dartsiin. Viimeiseksi mainitulla lajilla on jopa niin vahvat siteet ravintolakulttuuriin, että ihan vain muutamia vuosia sitten dartsin MM-kisoissakin kilpailijat saattoivat siemailla olutta heittojensa välissä. Sittemmin laji on kohottanut imagoaan kohisten ja darts onkin yksi eniten nosteessa olevista TV-lajeista 2010-luvulla.

Monissa baareissa järjestetäänkin säännöllisesti viikko- tai kuukausikisoja eri lajeissa, useimmiten juuri biljardi- ja tikkalajeissa. Kisat ovat usein niinkin suosittuja, että niiden aikaan ravintola täyttyy kanta-asiakkaiden sijasta lajin puoliammattilaisista, joista monet harjoittelevatkin lajiaan valmentajien johdolla. Erillisten biljardisalien ylläpitäminen on niin kallista, että niitä löytyy lähinnä vain Suomen suurimmista kaupungeista.

Muutakin kuin urheilua

Vähän samaan tapaan kuin keilailussakin järjestetään erilaisia kausikisoja, baareissakin järjestetään paljon kilpailuja ja “baaricupeja”, jossa aina ennalta määritellyn jakson jälkeen paras palkitaan asianmukaisilla palkinnoilla (usein ravintolalahjakortein). Tällaiset pidempiaikaiset baarikisat eivät siis välttämättä vaadi yksittäisinä tiettyinä päivinä turnauksiin osallistumista, vaan kisaan voi osallistua, kun oma aikataulu siihen parhaiten antaa myöden.

Ravintoloiden tarjoama kilpailuviihde on kuitenkin paljon muutakin kuin urheilua ja tarkkuuslajeja. Englannista lähtöisin olevat pubivisat ovat suosittua ja haluttua ajanvietettä useissa ravintoloissa, ravintolan tyyliin, asiakaskuntaan tai kokoon katsomatta. Tietovisailut kun vetoavat suomalaisiin, siitä todisteena lukuisat menneet ja nykyiset tietokilpailuohjelmat televisiossa. Suosittua Haluatko Miljonääriksi? -visailua jopa seurataan joissain ravintoloissa valkokankaalla asti, jotta tietotasoaan voi testata juomisen yhteydessä.

Ja jos tietovisat ovat yleisön mieleen, pitävät niistä myös ravintoloitsijat. Suhteellisen pienellä taloudellisella panostuksella, käytännössä parin ravintolalahjakortin hinnalla, ravintola saa tarjottua mielenkiintoista sisältöä, joka edistää sosiaalista kanssakäymistä muiden paikallaolijoiden kanssa. Pubivisojen aikaan usein myös järjestyshäiriöistä ei ole tietoakaan, kun visailijat istuvat keskittyneinä pöytiensä äärellä miettimässä vastauksia. Tuopin äärellä, tietysti. Tietokilpailuista on lisäksi helppoa pitää pidempiaikaistakin rankingia ja luoda jatkumoa ravintoloiden tapahtumakalentereihin.

Laadukas baariviihde tuo uusia asiakkuuksia

Erilaisten pubiviihdesisältöjen merkitys ravintolan liikevaihtoon on kiistaton. Pelkästään kanta-asiakkaita varten ei suuria ohjelmanumeroita ole järkeä järjestää, sillä ne henkilöt istuvat vakiopöydissään joka tapauksessa. Laadukas baariviihde, esimerkiksi biljardin baaricup, dartsin viikkokisat tai viikoittainen tietovisa, houkuttelee sanan kiiriessä uusia asiakkaita ja juuri heitä ravintoloitsijat tahtovat tavoittaa. Esimerkiksi juuri baarivisa on ravintolalle tehokas sisäänheittotuote ja jos kilpailun jälkeen asiakkaalle on jäänyt lopputuloksesta riippumatta hyvä fiilis, on todennäköisempää, että samat henkilöt löytävät paikalle myös ensi kerralla tai vaikkapa jatkavat illan viettämistä vielä visan päätyttyäkin.

Suomalainen pubikulttuuri

Se ei ole mikään salaisuus, että me suomalaiset olemme viinaan menevää kansaa. Kulutamme alkoholia asukasta kohden yli 10 litraa vuosittain, joka on kansainvälisessä vertailussa kova lukema. Kieltolain aikaiset ja sen jälkeiset alkoholipoliittiset ratkaisut vaikuttavat yhä varsinkin suurten ikäpolvien juomiskäyttäytymiseen, lähinnä negatiivisessa valossa.

Koskenkorva, Jaloviina, Suomi Viina ja Leijona Viina ovat juron Pohjolan kansan perinteisiä ryyppyjuomia, joita maatalojen isännät joivat enemmän tai vähemmän salaa talojensa nurkkien takana sukujuhlissa. Väkevät viinat olivat tosin vain juhlatilaisuuksia varten ja erityisen suurta herkkua oli, jos naapurin isäntä oli tuonut itse tekemäänsä viinaa, eli niin sanottua “kotipolttoista”. Kieltolain aikaanhan kehiteltiin Suomessa muutamia vielä tänäkin päivänä tunnettuja viinamerkkejä, tunnetuimpana esimerkkinä lienee Kiteen Kirkas -niminen pontikka.

Kirkkaista keskikaljaan

Kirkkaiden viinojen suosio on ollut tasaisessa laskussa 1980-luvulta lähtien, kun alkoholipolitiikkaa on kiristetty ja myyntiä ja markkinointia rajoitettu. Viinapullon on tosin korvannut keskiolut, jota on helppo napata ostoskoriin ruokaostosten yhteydessä. Mietoja juomia kulutetaan runsaalla kädellä niin arkena kuin viikonloppuna, kotona ja ravintoloissa. Viinien kulutus on vielä suhteellisen pientä Suomessa, mutta maamme muun Euroopan perässä laahaava ravintolakulttuuri tuo jatkuvasti isomman väestön tietouteen viinivalintojen merkitystä ruokaillessa ja hiljalleen myös meillä Suomessa viineihin suhtaudutaan enemmänkin kulinaristisena elementtinä kuin humaltumisen lähteenä.

Vaikka olut onkin jo yleisyytensä ja kulutuksensa johdosta jonkinasteinen epävirallinen Suomen kansallisjuoma, maailmalla Suomi tunnetaan oluen sijasta eräästä toisesta miedosta juomasta, nimittäin lonkerosta. Gin Long Drink on täysin suomalainen innovaatio, joka lanseerattiin Helsingin olympiavuonna 1952. Janoisille kisaturisteille haluttiin tarjota helposti annosteltavaa, valmiiseen muotoon jalostettua janojuomaa ja näin lonkero sai alkunsa. Tänä päivänä lonkeroa saa jo monista maista ympäri maapalloa, muun muassa Thaimaassa ja Yhdysvalloissa.

Pohjat ennen baariin menoa

Meillä Suomessa osataan valmistaa laadukkaita alkoholijuomia aina oluista viskeihin ja gineistä lonkeroon, mutta hyvinvointivaltiolle ominaiseen tapaan alkoholin verotus on raskasta ja juomat kalliita. Jo kauppojen hyllyillä alkoholijuomat ovat suhteellisesti ja absoluuttisesti paljon kalliimpia, mitä suurimmassa osassa Euroopan valtioista, eikä tilanne ravintolahinnoissa ole yhtään sen parempi. Siksi olennainen osa suomalaista baarikulttuuria onkin ollut jo pitkään “pohjien” ottaminen kotona ennen ravintolaan suuntaamista.

Raha ohjaa muutoinkin isolla kädellä suomalaisten juomakäyttäytymistä. Viinit, juomasekoitukset ja jopa jalommat juomat, kuten rommit ja konjakit, valitaan harmillisen usein lähinnä hinnan perusteella, eikä esimerkiksi niiden käyttötarkoitusten tai nautittavien ruokien suhteen. Pussikalja, kalsarikännit ja kyykkyviini ovat tuttuja käsitteitä ja ne kuvaavat hyvin rahan ja alkoholin läheistä suhdetta Suomessa. Kotona tissuttelu ennen baariin suuntaamista tuppaa monesti varsinkin juuri täysi-ikäisten illanvietossa kostautumaan, sillä tiukalla budjetilla juhliminen johtaa usein liialliseen juomiseen jo kotiolosuhteissa.

Baarissa juodaan, ravintolassa syödään

Suomalaiset ovat jo vuosikymmenien ajan erottaneet baarit ja ravintolat toisistaan. Jos sana “restaurant” kattaa englannin kielessä kaiken hienoista ravintoloista perus pikkusuolaista tarjoaviin pystybaareihin, Suomessa ravintolasta puhutaan yleensä vasta silloin, kun kyseinen ravitsemusliike tarjoaa ruokaa myös ennen kello viittä. Muutoin kyseessä on baari, ja baarissa juodaan. Ravintolat ovat paikkoja, joihin tullaan täyttämään vatsa ja joista lähdetään sivistyneesti autolla tai taksilla joko kotiin tai jatkamaan iltaa, baariin tietysti.

Siinä, missä eurooppalainen ruokakulttuuri sisältää olennaisena osana myös ateriaa tukevia viinejä tai jopa tarkoin valikoituja oluita, Suomessa ruokajuomien tilaamisen kynnys on korkea varsinkin lounasaikaan tai tilaisuuksissa, jolloin iltaa ei ole tarkoitus jatkaa kovinkaan myöhään nestemäisissä merkeissä. Suomessa on valloillaan yhä vääristynyt ja vanhentunut oletus, että jos juot yhden oluen tai viinilasin ruokailun yhteydessä, iltaa pitää jatkaa myös samoissa merkeissä ruokailun jälkeenkin. Vasta viime vuosina suhtautuminen ruoan ja oluen sopuisaan yhdistämiseen on lieventynyt maassamme.

Whiskyn historia Suomessa

Viski, eli tyylitellysti whisky tai whiskey, on alkoholipitoisista juomista jaloimpia. Etenkin Skotlannissa ja Irlannissa suositun väkevän juoman historia ulottuu kauas, ainakin 1400-luvun loppupuolelle asti. Todennäköisesti viski on kuitenkin sitäkin vanhempi keksintö, sillä juoman kirjoitettu historia alkaa vasta vuodesta 1494. Skotlantia pidetään viskin kotimaana ja viskin nimen etymologiakin viittaa vahvasti Ylämaihin: gaelin kielen sanasta usquebaugh on johdettu viskin englanninkielinen nimi ja suomennettuna se tarkoittaakin “elämän vettä”.

Teollisesti viskiä alettiin tislata vasta 1700-luvulla, jolloin se alkoi hiljalleen levitä ympäri maailmaa. Toisin kuin väriltään ja maultaan hieman samankaltainen konjakki tai brandy, viskiä ei tehdä rypäleistä vaan viljasta. Viljan tislaaminen tuottaa viskille sen ranskalaista “isoveljeä” vähemmän makean maun, mutta juomalle ominaista kuitenkin on tietynlainen makeus, sillä viljan sisältämä tärkkelys pilkkoutuu valmistusvaiheessa sokeriksi.

Ei ihan mikä tahansa väkevä juoma

Kuten edellä mainittu konjakkikin, viski on ikoninen, hyvin perinteikäs juoma, jolla on pitkä historia ja vakiintunut fanikunta. Viskilaatuja ja -merkkejä on useita ja viskien maku ja juoman ominaisuudet vaihtelevat paljonkin tuotantomaan mukaan. Perinteisiä skotlantilaisia ja irlantilaisia viskejä pidetään maailman arvostetuimpina viskilaatuina, mutta Yhdysvalloissa viski, tai Bourbon, kuten siellä päin juomaa kutsutaan, on myös erittäin suosittu alkoholijuoma. Jack Danielsin tapaiset “koko kansan viskit” eivät useinkaan pärjää alan tärkeimmissä makutesteissä, mutta halvan hinnan ja tehokkaan brändäyksen vuoksi monet Bourbonit ovat paljon tunnetumpia tavaramerkkejä kuin vastaavat skottiviskit.

Yleisimmillään viskin alkoholipitoisuus on 36-42 prosentin luokkaa, mutta poikkeuksiakin on. Viski nautitaan aidoimmillaan huoneenlämpöisenä ja laimentamattomana, mutta varsinkin Bourboneita käytetään monissa juomasekoituksissa. Asiantuntijat eivät suosittele viskiä nautittavaksi “on the rocks”, sillä jääpalat laskevat juoman optimaalista nauttimislämpötilaa sekä ennen pitkää laimentaa viskin.

Suomalaiset ovat viskikansaa

Ei ole tarkkaa tietoa, milloin viski tarkkaan ottaen levisi Suomeen. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että juoma saapui maahamme 1800-luvulla, kun tuhoutuneet viinirypälesadot haittasivat pahasti konjakin ja brandyn valmistusta. Noihin aikoihin Eurooppaan alkoi levitä viljapohjainen “konjakin korvike”, jonka pian kuitenkin saarivaltion ulkopuolellakin todettiin olevan täysin oma, erillinen jalojuomansa.

Suomessa alkoholitilastot ovat usein synkkää katsottavaa ja keskiolut vallitsee myynti- ja kulutustilastoja suvereenisti, mutta viskin osuus kotimaan myynnistä on yllättävän suuri. Lokakuussa 2017 skotlantilaisia blended -viskejä myytiin Suomen Alkoissa yhteensä 94 000 litran edestä, joka on yli neljä kertaa enemmän, mitä VSOP-konjakkeja myytiin samalla ajanjaksolla. Maustamattomien viinojen ja vodkien suuret myyntiluvut, Leijona Viina ja Koskenkorva etunenässä, kielivät kuitenkin Suomen pitkistä viinaperinteistä ja siitä, että viskillä on vielä paljon matkaa noustakseen suomalaisten ykkösjuomaksi.

Viskin arvostetusta asemasta Suomessa kertoo kuitenkin se, että sitä on maassamme tislattu vuosien saatossa ainakin kuudella eri paikkakunnalla. Nykyään tunnetuimpia suomalaisia viskejä ovat lahtelainen Teerenpeli Distiller’s Choice VYS sekä palkitun Kyrö Distilleryn Suomi 100 Ruisviski Single Malt.

Nautiskelukulttuuri on viskille hyväksi

Suomessa alkoholinkäyttö on mennyt vuosi vuodelta “eurooppalaisempaan” suuntaan, eikä jokaisen illanvieton päätavoite ole enää vetää pää täyteen halvinta mahdollisinta olutta ja/tai viinaa. Suomeenkin kunnolla muutamia vuosia sitten rantautunut after work -olusteluilmiö oli vasta esimakua ja yhä enemmän alkoholia nautitaan seurustelun ja makuelämysten vuoksi, eikä niinkään humalahakuisesti.

Nautiskeluun, rentoutumiseen ja makusteluun viski sopiikin erinomaisesti. Sen makeahko ominaismaku pysyy kielellä pitkään ja prosenttiensa ansiosta se lämmittää kurkussa mukavasti. Eri laatuja ja makuja on hurja valikoima jokaiseen eri makuun, eikä hyvistä viskeistä tarvitse välttämättä maksaa itseään aivan kipeäksi. Vanhemmat viskit maksavat luonnollisesti nuorempia enemmän, mutta omia makunystyröitä miellyttävän viskin löytää vasta maistelemalla, ei hintalappua tai kypsyttämisvuosia vertailemalla.